Kulttuurista leikkaaminen on lyhytnäköistä hyvinvointipolitiikkaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on jälleen ilmoittanut kulttuurin ja taiteen määrärahojen leikkauksista. Kahden viime vuoden aikana määrärahoja on leikattu kovalla kädellä. Entistä suurempia leikkauksia on kaavailtu tuleville vuosille.
Kansalliset taideorganisaatiot ja kulttuurikentän yksityiset toimijat ovat kovilla, mikä aiheuttaa inhimillistä ja taloudellista haittaa ja on alan työllisyyden näkökulmasta kylmä linjaus hallitukselta. Ratkaisut ovat lyhytnäköisiä myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kehyksessä.
Taiteella ja kulttuurilla on keskeinen rooli kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Musiikin, mielen, kehon ja aivojen huippututkimusyksikössämme tehtävä kansainvälinen tutkimus osoittaa, kuinka monipuolisesti musiikin aktiivinen harrastaminen tai pelkkä kuuntelukin tukee elämänlaatua ja ihmisenä kasvamista.
Musiikki opettaa lapsia tehokkaasti kehittämään kielellisiä taitojaan ja säätelemään tarkkaavaisuuttaan. Musiikin pariin hakeutuminen parantaa mielialaa, auttaa säätelemään tunteita, tukee identiteetin kehittymistä ja itseilmaisua, lisää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, antaa elämyksiä ja auttaa jaksamaan elämän vaikeina hetkinä.
Musiikilla voidaan aktiivisesti kuntouttaa mielenterveyden ongelmien tai neurologisista sairauksista johtuvien oireiden kanssa kamppailevia. Sitä voidaan käyttää myös kielellisen kehityksen tukemiseen, tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamiseen sekä itsetuntemuksen lisäämiseen. Musiikki tuottaa suurimmalle osalle ihmisistä iloa ja nautinnollisia kokemuksia. Musiikin lisäksi muut taiteen muodot ja kulttuuriharrastukset toimivat henkireikänä ja tarjoavat hyödyllisiä välineitä ihmisenä olemiseen.
Kulttuurista leikkaaminen ei ole leikkaamista pelkästään ”kulttuuriväeltä”, vaan se on aktiivinen päätös romuttaa kansalaisuutta ja hyvinvointivaltion perustuksia. Kaikille saavutettava kulttuuritarjonta on ollut yksi suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja hyvinvointia tuottavista peruspilareista.
Se, että kaikilla lapsilla on mahdollisuuksia harrastaa musiikkia, taidetta tai liikuntaa ja että nämä kaikki kuuluvat varhaiskasvatuksen ja peruskoulun sisältöihin, on tapa tukea lasten hyvinvointia ja kasvamista perheen taustasta riippumatta. Se, että konserttien ja muiden kulttuuritapahtumien lippujen hinnat ovat kohtuullisia, tai että tarjolla on myös ilmaistapahtumia, mahdollistaa elämykset monenlaisissa elämäntilanteissa oleville.
Taide ja kulttuuri eivät ole Suomessa koskaan olleet pelkästään eliitin huvia. Se on johtunut tietoisesta panostuksesta kulttuuripalveluihin ja taiteen saavutettavuuteen. Taiteen ja kulttuurin määrärahojen leikkaukset kohdistuvat lopulta juuri näihin kaikille tarkoitettuihin palveluihin.
Nykyisinä epävakaina aikoina kulttuuripalveluiden ja terveydenhuollon vastakkainasettelu on lyhytnäköistä politiikkaa. Kulttuurista leikkaaminen lisää pitkällä tähtäimellä yhteiskunnan pahoinvointia ja siten terveydenhuollon kuluja. Hyvinvointia tulisi sen sijaan vahvistaa ennaltaehkäisevin keinoin, joista helposti saavutettava kulttuuritarjonta on yhteiskunnalle lopulta hyvin vähäinen taloudellinen satsaus.
Petri Toiviainen
musiikin professori, Jyväskylän yliopisto
Teppo Särkämö
neuropsykologian professori, Helsingin yliopisto
Musiikin, mielen, kehon ja aivojen tutkimuksen huippuyksikön johtoryhmä