Alakynteen jääneen ihmiskäsityksen mukaan kukaan ei halua olla huono-osainen, vaan ihmiset ovat työtä haluavia yksilöitä, kirjoittaa Paavo Lintula.
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Työttömien ihmiskäsitys kaipaa muutosta, kirjoittaa Paavo Lintula.
Nykyinen hallitus näkee työttömät työtä vieroksuvina ja rikkaat ansaitsevat etuuksia.
Työttömät ovat moninainen joukko, joilla on erilaisia elämäntilanteita.
Työttömiä ei tulisi nähdä laiskimuksina, vaan ihmisinä, jotka haluavat tehdä töitä, Lintula kirjoittaa.
Yrityskulttuurin asiantuntijan Katriina Grönqvistin haastatteluun perustuvassa artikkelissa Työpaikoille tarvitaan lisää empatiaa tartuttiin niin työhyvinvoinnin kuin koko johtamisen keskeisimpään kysymykseen (HS 5.4.): ”Se [työhyvinvointi] lähtee johtoryhmän ja johtajien ihmiskäsityksestä. Se lähtee siitä, uskovatko he lähtökohtaisesti ihmisestä hyvää.”
Mutta yritystason johtamisen perusolettamukset saavat raaminsa yhteiskunnan tasolta. eli mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Yhteiskuntamme päättäjien ihmiskäsitystä voi tarkastella suhtautumisessa työttömiin. Työelämän ”uudistuksissaan” hallitus nojaa ihmiskäsitykseen, jonka mukaan hyville palkoille ja ”asemiin” päässeet ihmiset ovat arvokkaita ja oikeutettuja verohelpotuksiin ja muihin etuuksiin – raataakseen vielä pitempiä työviikkoja. Sen sijaan köyhät, työttömät ja muut vähempiosaiset ovat sosiaalietuuksia koko ajan kalkyloivia, työtä vieroksuvia ja tarvitsevat opiksi ja ojennukseksi keppiä eli etujen karsimista.
Kun kerran kristillisdemokraattinen puolue (kd) on hallituksessa, ihmiskäsitystä hallitsee Paavalin toinen tessalonikalaiskirje: ”Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.” Tutkimusten mukaan työttömien keskeisiä tuntemuksia ovat häpeä, syyllisyys, arvottomuus ja kokemus toisen luokan kansalaisuudesta. Mutta nämä työttömyyden stigmat eivät riitä: työttömiä on keppikannustimin patistettava töihin, toisin sanoen heitä on rangaistava niin, että se kouraisee kunnolla arjessa. Eli kun ihminen jo makaa nöyryytettynä maassa, häntä on varmuuden vuoksi käytävä vielä potkimassa. Ja hallituspuolue kristillisdemokraatit ainakin tuntee Matteuksen sanoman: ”Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.”
Alakynteen jääneen ihmiskäsityksen mukaan kukaan ei halua olla huono-osainen, vaan ihmiset ovat työtä haluavia yksilöitä ja kaikilla työttömillä on työttömyytensä takana oma historiansa. Työttömät eivät suinkaan ole yhtenäinen joukko: on nuoria ja ikääntyneitä, koulutettuja ja vähemmän koulutettuja, asuntovelkaloukon takia taantuville alueille jäämään pakotettuja, lopetettujen tehtaiden työntekijöitä, ammattien loppumisen takia tyhjän päälle pudonneita, teknisestä kehityksestä pudonneita ja niin edelleen.
Pappi ja kolumnisti Heikki Nenonen kiteytti taannoin ihmiskäsitysten erot koskettavalla tavalla (Kirkko ja kaupunki 8.4.24): ”Ajatus köyhistä yhteiskunnan varoja kärkkyvinä laiskimuksina ja rikkaista onnensa itse ansainneina vastuunkantajina on naiivi ja erittäin vastenmielinen. Hyvinvointivaltiossakaan kortteja ei koskaan jaeta tasan.”
Paavo Lintula
Tampere