Normikäytökseen kuuluu golf-kentällä tervehtiä kaikkia vastaantulijoita, niin toisia pelaajia kuin työntekijöitä.
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Kuntosaleilla voisi kokeilla tervehtimistä, kirjoittaa asiantuntija Matti Meikäläinen.
Golfkentillä tervehtiminen on normaalia ja yksinkertaista.
Tervehtiminen voisi tehdä kuntosalien ilmapiiristä ystävällisemmän.
Kuntosaleilla voisi aloittaa teemapäivän, kuten Moi Monday, Meikäläinen kirjoittaa.
Kävin eilen taas tutulla kuntosalilla. Ensin otin hiet crosstrainerilla ja sitten tein vähän sarjoja laitteissa – sen verran, että tulee pidettyä yllä terveyttä ja vähäistä lihaskuntoa.
Olen käynyt samassa paikassa jo useamman vuoden. Se on lähellä, ja hinta on kohtuullinen. Käyttäydyn kuten salilla on tapana, siis vältän muiden salilla liikkuvien huomaamista, katsekontaktista tai sananvaihdosta puhumattakaan.
Tiirailen salin isoista ikkunoista kadulla kulkevia ihmisiä ja autoja tai vain kohdistan katseeni lattiaan ja kierryn oman napani ympärille. Jos mukana on kuulokkeet, se vielä helpottaa. Yhtä hiljaisia ovat käytännössä kaikki muutkin, jos ei seurassa ole oma juttukaveri.
Golfkentillä olen tottunut toisenlaisiin tapoihin. Siellä normikäytökseen kuuluu tervehtiä kaikkia vastaantulijoita, niin toisia pelaajia kuin kentällä työskenteleviä, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia. Se on helppo muistisääntö: kaikkia. Ei tarvitse miettiä enempää. Ihan vain morjestaa. Mitään sen hienostuneempaa ei tarvitse.
En kaipaa enkä tyrkytä näitä ikivanhoja golfkenttien tapoja kuntosalille. Paikat ovat luonteeltaan erilaisia, mutta aika sekoitus kaikenlaisia ihmisiä lopulta molemmissa liikkuu. Ei ole niin, että toisessa olisi jotenkin kultivoituneita ja toisessa vain ikäviä ja umpimielisiä.
Onko siis saleilla aivan pakko jurottaa, vai voisiko sinnekin koettaa kehittää jotain luontevan sosiaalisuuden lisäämiseksi? Tympeä vaikenemisen kulttuuri tarjoaa kaikki eväät ihan turhan kielteiseen ajatteluun. ”Tuijottaako tuo tyyppi minua? Se on ainakin kahdesti vilkaissut tänne päin? Onko minussa jotakin vikaa? Luuleeko se olevansa muka parempi, häh!”
Voisiko vaikkapa jokin tamperelainen sali kokeilla kampanjaa kuntosalietiketin muuttamiseksi? Miten olisi aluksi jollekin viikonpäivälle oma teema, vaikka hienosti ja kansainvälisesti Moi Monday? ”Meidän salilla kaikki saavat maanantaisin moikata tuntemattomillekin ja katsoa silmiin.”
Edes teemapäivänä tervehtiminen ei tietysti olisi pakollista, jos se ujostuttaa tai tuntuu muuten mahdottomalta. Olisi se joka tapauksessa sallittua ja jopa toivottavaa.
Parhaimmillaan tervehtiminen voisi alkaa kiertää kävijöiden keskuudessa kuin kulkutauti. Vähitellen yksi jos toinen saattaisi moikata vastaantulijoita myös muina päivinä. Olisiko se liian vaarallista?
Eipä tuo paljoa vaatisi. Tervehtimisen jälkeen voisi kukin taas tuttuun tapaansa keskittyä omiin puuhiinsa, eli turhan juttelemisen sijasta puskemaan hikeä ja kylmää rautaa.
Silti ilmapiiri voisi muuttua edes pikkuisen ystävällisemmäksi ja rennommaksi. Jos joku vahingossa lipsauttaisi vaikka hymyn, ei tarvitsisi heti epäillä, että tuokin tuossa virnuilee ja yrittää varmaan salaa naureskella minulle.
Kirjoittaja on talouden ja politiikan viestintäyrittäjä