Ovatko teekkarit saaneet tiedon asiakkaan 40 vuotta sitten tekemästä päätöksestä olla ostamatta sitä, kysyy Aamulehden toimittaja Jaana Leena Kerola.
Aamulehti
Myin 40 vuotta sitten toimittajaopiskelijoiden lehteä Tampereen Teatterin edessä kilpalaulantana teekkarien kanssa. He myivät Tamppia, jota kaupataan edelleen Tampereen keskustan kaduilla.
Miksi lehteä ei myydä enää minulle, vaikka kuljen päivittäin keskustassa? Tätä olen miettinyt viime viikkoina.
Päätin vuonna 1985, että en osta koskaan Tamppia. Kauaskantoinen päätös syntyi teekkarihengessä, jota siirtyi yrittäessämme rinta rinnan saada tuotteitamme kaupaksi. Tuolloin teekkareita nauratti päätökseni. He eivät uskoneet keskipohjalaisen päättäväisyyteni kantavan näin kauas.
Päätös on toki pitänyt kaikki nämä vuosikymmenet, joten ehdin jo miettiä 40-vuotisetapin juhlimista ostamalla Tampin ensimmäistä kertaa. En kuitenkaan ole valmis juoksemaan heidän perässään ostaakseni sen. Vuonna 2025 saattaisin saada ylleni rikosepäilyn edetessäni kankein jaloin tyttöjen ja poikien perässä pitkin Keskustoria ja Hämeenkatua.
Vielä vuosi sitten minulle yritettiin myydä Tamppia useita kertoja, jolloin pääsin muistelemaan muinaista päätöstäni olla ostamatta sitä. Nykynuorissa pidän siitä, että he äityivät ihastelemaan moista tekoa. Erosimme hymyillen ja toivottaen oikein hyvää vappua.
Nyt tyydyn odottamaan, kääntyisikö joku teekkareista puoleeni. Olen joutunut pettymään päivästä toiseen, vaikka kävelen joka työpäivä suuntaan ja toiseen työpaikkani sijainnin vuoksi.
En voi uskoa, että ikääntymiseni olisi syynä siihen, että puoleeni ei käännytä. Myönteiseen ajatteluun taipuvana ajattelen, että sana minusta on kiirinyt aiemmilta myyjiltä tämänvuotisille. Ehkä he kantavat mukanaan valokuvaa silver fox -hiuksisesta eli harmaantuvin kuontaloin kulkevasta naisesta, jota ei kannata pysäyttää.
Oikein hyvää vappua kaikille tasapuolisesti. Teekkareillekin!